Pikkuhiljaa tästä ruvetaan paranemaan, vielä päätä särkee ja voimat on pikkasen vähissä, mutta päivä päivältä olo on hiukka parempi. Ilta ollaan Juulian kanssa kaksistaan ja kuunnellaan rakettien ja papattien pauketta. Sitä on kyllä kuulunu koko viikon ja kyl meilläkin Joni (15v) on yrittäny mua taivutella josko vaik yhden sais pamauttaa, mut muahan ei niin vaan käännytetä, annan paukutella vasta tasan klo 18 enkä minuuttiakan aikasemmin ;-) Isäntä lähtee pikkumiehen kans tuttavaperheen luo paukuttelemaan, minusta ei vielä juhlijaksi ole...

Mut palaillaan asiaan ensi vuonna uusin kujein ;-)